METSÄSTYSSEURA KARHUKIVALON ERÄ RY

HISTORIIKKI VUOSILTA 1973-1993 (kirjoittanut Pekka Kuusela)

Metsästys on suomalaisten ikivanha elinkeino. Aikojen muuttuessa siitä on tullut harrastus, joka saa syksyisin suuret joukot liikkeelle. Suomen Metsästäjäliiton ja riistanhoitopiirien myötävaikutuksella on pystytty organisoimaan koko maatamme kattava metsästys- ja eräseuratoiminta tehokkaaksi ja toimivaksi. Maamme pohjoisosissa toiminta tehoistui vasta sotavuosien jälkeen hirvieläinten lisääntyessä. Aluksi oli vain muutaman miehen erillisiä porukoita, joiden käytössä yleensä olivat valtion maat. Järjestäytynyt seuratoiminta näillä alueilla alkoi 1960- ja 1970-luvuilla. Pohtimolammella kokoontui 12.1.1973 Songan ja Lehtojärven koulupiirien metsästyksestä kiinnostuneita henkilöitä perustamaan paikallista metsästysseuraa. Perustavaan kokoukseen osallistui 36 henkilöä. Puheenjohtajaksi valittiin Esa Haavikko, sihteeri-rahastonhoitajaksi Jorma Laitila ja johtokunnan muiksi jäseniksi Unto Haavikko, Tauno Kemppe, Esko Marjetta, Matti Mölläri, Jussi Tapio ja Toivo Tuisku. Metsästyksenvartijoiksi nimettiin Juhani Haavikko, Pertti Haavikko, Urho Haavikko, Esko Marjetta ja Toivo Tuisku. Hotelli Polarin metsästysoppaiksi valittiin Esa Haavikko, Urho Haavikko, Varma Kariniemi, Pentti Kuoksa, Oiva Palojärvi ja Sauli Tapio. Uusi seura sai nimekseen Metsästysseura Karhukivalon Erä ja se merkittiin yhdistysrekisteriin 25.5.1973. Nimiehdotuksia oli useita ja tämä, joka valittiin, oli Aulis Salmen ehdotus. Vuokramaiden kokonaispinta-alaksi saatiin 9025 hehtaaria, joka koostui yksityisten maanomistajien alueista sekä niihin liittyvistä Kemi Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n maista. Tämä maa-alueiden laajuus vaikutti osaltaan siihen, että seurasta erosi osa jäseniä, jotka perustivat vuosien 1979-1980 tienoilla uuden seuran Sonka-Palon Erä Ry:n. Perustamisvuonna pidettiin 3 yleistä kokousta, joihin osallistui yhteensä 94 seuran jäsentä ja koska tänä ensimmäisenä toimintavuonna saatiin yksi aikuisen hirven kaatolupa, järjestettiin seuran ensimmäiset peijaiset Pohtimolammella 11.11.1973. Tilaisuuteen osallistui 140 henkilöä. Vuoden lopussa seuran jäsenmäärä oli 143. Lukuun sisältyy 15 presidentti Kekkosen metsästysseurueeseen kuuluvaa kannatusjäsentä. Mainittakoon, että seuran ensimmäiseen hirviporukkaan kuului 9 miestä. Karhukivalon Erän toiminta on ollut perustamisesta lähtien varsin tehokasta. Johtokunnan apuna on toiminut pysyviä jaostoja ja tarpeen vaatimia toimikuntia. Enimmillään jaostoja on ollut seitsemän; naisjaosto, kilpailujaosto, riistanhoitojaosto, ampumaratajaosto, hirvijaosto, huvijaosto ja kenneljaosto. Seuran puheenjohtajina ovat olleet Esa Haavikko 10 vuotta, Tauno Kemppe yhden vuoden, Taisto Haavikko 7 vuotta sekä Erkki Kuusela vuodesta 1991 lähtien. Sihteerin tehtäviä ovat hoitaneet Jorma Laitila 5 vuotta, Paavo Mänty 3 vuotta, Toivo Tarkiainen 3 vuotta, Sulo Mölläri 3 vuotta, Pentti Kauhanen 4 vuotta ja Riku Tapio 2 vuotta.Tänä vuonna sihteeriksi valittiin Timo Uutela. Rahakirstun vartijoina ovat toimineet Jorma Laitila 4 vuotta, Olavi Mäkynen 8 vuotta, Kai Kolehmainen 2 vuotta, Paavo Mänty 3 vuotta ja Timo Takkinen 4 vuotta. Rahastonhoitaja Veijo Ristiluoma on aloittanut vuonna 1991. Metsästysseura sai oman tunnuksen, hihamerkin, vuonna 1975. Sen suunnitteli Aarne Haavikko ja myöhemmin suunnitteli seuran viirin Kalevi Tuisku. Hihamerkkiä pääsivät varsinkin seuran kilpailevat jäsenet vilauttamaan muuallakin Suomessa. Kilpailumenestystä saatiin valtakunnallisestikin, sillä seuramme jäsen Kauko Kariniemi sai pronssimitalin vuonna 1988 ja hopeamitalin vuonna 1989 hirvenhiihdon SM-kilpailuissa. Kauko Kariniemen lisäksi on seurassamme monia muita hyvin menestyneitä kilpailijoita kuten esim. Jouni Kariniemi, Jorma Kariniemi, Marja-Leena Mikkola, Olavi Hokkanen, Timo Ahola ja Kalevi Mänty. Heidän tilillään on mm. useita Pohjois-Suomen ja Rovaniemen Seudun Riistanhoitoyhdistyksen mestaruuksia. Karhukivalon Erällä on ollut runsaasti menestystä sekä kilpailujen järjestäjänä että osanottajana. Onhan seura järjestänyt mm. kahdet SML:n hirvenhiihdon SM-karsinnat, joissa kummassakin oli toistasataa osanottajaa, sekä Pohjois-Suomen hirvenhiitomestaruuskilpailut, jossa osanottajia oli 233. Hyvin suosittuja olivat myös jokavuotiset ns.viiden seuran kisat. Niissä vain alkoi tulosluettelo käydä yksitoikkoiseksi, sillä siinä luki monena vuonna peräkkäin "1. Karhukivalon Erä". Kuitenkin vuonna 1983 seuran sihteeri kirjoittaa toimintakertomuksessa oikein alkusoinnun kera: "Tuli takkiin Tuhnajasta", joten kyllä niitä voittoja toisetkin seurat saivat. Perimätiedon mukaan päivä on pilvinen ellei aitanpolulla astele emäntää. Karhukivalon Erälle aurinko paistaa, sillä seuran naisjaoston toiminta on ollut virkeätä ja määrätietoista. Jonakin vuonna naisjaoston taloudellinen tulos on ollut 2/3 seuran koko taloudesta. Naisjaoston jäsen Kaarina Tapio oli seurassa ensimmäinen nainen, joka suoritti hirvikokeen ja sen kunniaksi hirvimiehet ostivat hänelle hirvikiväärin. Kaarina kaatoi vuonna 1982 naarashirven. Naisjaosto on ollut seuralle korvaamattomana apuna, on sitten vietetty peijaisia tai kaamosiltoja, tanssittu Marianpäivä- tai kevättanseja, pantu pystyyn myyjäiset, kirpputori tai laskiaisrieha. Monia tunturiretkiä on järjestetty. Lapsiakaan ei ole unohdettu. Heilläkin on ollut omia retkiä ja hiihtokilpailuja ja itsestään selvää on, että naisväki on hoitanut kanttiinin ampumaradalla ja erilaisissa kilpailuissa. Hirvimiesten erikoispikkujouluun on valmistettu kampsut ja verimakkarat. Toimintansa alusta asti Karhukivalon Erä on pyrkinyt tekemään asianmukaista ja tarpeellista riistanhoitotyötä. Miehissä on osallistuttu valistus- ja koulutustilaisuuksiin. Seura on myös järjestänyt metsästysammuntojen tuomarikurssin vuonna 1983 Niilo Noron johdolla. Kymmenen seuran jäsentä suoritti tuomarikortin. Runsaasti on osallistuttu riistanhoitoyhdistyksen kokouksiin ja monilla jäsentiedotteilla annettu informaatiota seuran jäsenille. Riistanhoitoyhdistyksessä meillä on tällä hetkellä pysyvä edustus, sillä seuramme jäsen Hannu Lukkarila on yhdistyksen puheenjohtaja. Monet metsästysseurat ovat rakentaneet toimitiloja itselleen. Karhukivalon Erä on tyytynyt rakentamaan ampumaradan Matti Mölläriltä vuokratulle maalle ja tuiki tarpeellisen nylkykatoksen Väinö Vierelän entiselle asuinpaikalle. Seura on voinut järjestää kokouksensa, kilpailunsa ja juhlansa hotelli Pohtimossa, joka on toiminut hyvässä yhteistyössä seuran kanssa ja näin ollen toimitilarakentamista ei ole pidetty tarpeellisena.

HISTORIIKKI VUOSILTA 1994-2003 (kirjoittanut Sulo Mölläri)

Ensimmäisten 20 vuoden aikana sai seura yhteensä 249 hirvilupaa; alkuvuosina 1-4kpl/vuosi, mutta parhaana vuotena (1984) 59 lupaa, joista saatiin saaliiksikin yli 40 eläintä. Sen jälkeen on lupia saatu vaihteleva määrä, huonoimmillaan kaksi aikuista ja kaksi vasaa, enimmillään tänä vuonna 41 lupaa (25+16). Tänä syksynä ammuttiin yhteensä neljä vasaa. Metsästys tapahtuu koirien avulla ja se onkin muuttunut erittäin tehokkaaksi. Kuluneenakin syksynä oli jahti ohi viidessä viikossa. Osittain syynä saattaa olla pyytäjien parantuneet metsästystaidot ja nuorentunut hirviporukka. Vuonna 1994 päätetiin rakentaa nylkyvaja, vaikka rahaa ei ollutkaan paljon kassassa. Vajaa täydennettiin myöhemmin kylmähuoneella, jolloin lihan käsittely parani huomattavasti. Talviammuntapaikka jouduttiin siirtämään "evakkoon" Karhuvaaran päälle maanomistussuhteiden vuoksi vuonna 1995. "Evakosta" palatiin vuonna 2002 samaan paikkaan takaisin, joten hirvenhiihtoa voidaan toteuttaa entiseen malliin tulevaisuudessa. Vuosina 1997-1998 yritettiin lisätä toimintaan osallistumisintoa hankkimalla kodalle oluen myyntioikeudet. Kuvittelimme, että kiinnostus seuratoimintaan lisääntyisi kunhan houkuttimet olisivat oikeat. Alussa näin tapahtuikin, mutta ajan mittaan huomattiin, että Karhukivalon väessä ei ollutkaan tarpeeksi janoista porukkaa, jotta myynti olisi kannattanut. Niinpä luovuimme kapakoitsijan roolista vähin äänin parin vuoden kuluttua. Vuonna 1996 nimitti seura kunniajäsenekseen Saksan suurlähettilään Berthold Freiherr von Pfetten-Arnbach'in, mainion metsästäjän ja herrasmiehen, jolla oli tarkat säännöt mm. ampumaetäisyyksistä. Hän ei suostunut ampumaan haukussa olevaa hirveä, mikäli ampumamatka ylitti 70 metriä. Hän jallitti Hannu Lukkarilan kanssa hirveä kokonaisen päivän tuloksetta, koska olisi joutunut ampumaan jopa arviolta 80 metrin matkalta. Muuten oli ko. kunniajäsen mitä miellyttävin seuramies ja vitsiniekka, mutta käy vain turhan harvoin meitä tapaamassa. Vieraita on ollut vuosien saatossa mm. Lapin maaherra ja ulkomaalaisiakin metsästäjiä ainakin Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Itävallasta. Seurassa on toiminut aktiivisesti naisjaosto, mutta koska toiminta alkoi kasaantua muutamille harvoille jäsenille, niin jaosto sulautti itsensä 1998-1999 pääjoukkoon ja siirsi varansa yhteiselle tilille. Koska aktiivijoukko oli kasvanut, kävi vanha mutterikota pieneksi, joten päätettiin vuonna 1998 tehdä uusi tilavampi kota, johon sopisi ainakin hirviporukka 40-45 henkeä kerralla sisään. Taaskin todettiin seuran rahavarat hentoisiksi, mutta Veljekset Haavikko oli pitkämielinen ja jaksoi odottaa seuran vaurastumista eli parempia hirvivuosia, jolloin rahaakin saatiin kassaan ja tarvikelaskut kyettiin maksamaan. Työt tehtiin talkoovoimin Taisto Haavikon johdolla. Poliisinakin olemme toimineet. Vuonna 2000 solmittiin virkavallan kanssa sopimus kolarihirvien poishoitamisesta, sillä poliiseilla oli kuulemma muutakin tekemistä (roistojen jahtaamista nappaskengät jalassa), joten katsottiin metsästysseurojen hoitavan mm. kolarihirven jäljestämisen ja ampumisen tehokkaammin koiriensa avulla. Homma onkin hoitunut mallikkaasti ja raadot kadonneet kolaripaikoilta joutuisaan. Viime vuosien aikana huomattiin, että minkkejä ja kettuja alkaa olla saaliinjaolla niin paljon, että metsästäjille ei jäänyt muuta kuin linnun sulkia ja karvatuppoja saaliiksi. Pohdittiin keinoja asian korjaukseksi ja todettiin pienpetojen pyynnin vaativan lisäpotkua onnistuakseen. Niinpä seuran vuosikokous päätti, että pyytäjiä palkitaan joka syksy heille jaettavalla hirven vasalla. Ja niinpä alkoivat minkit ja ketut päästä nahoistaan, mikä on näkynyt selkeästi riistalintukantojen elpymisenä. Ampumaratatöitä on tehty viime vuosina mm. uusimalla ampumapaikat ja haulikkoratakin on ensi vuonna käytössä oikein sähköisellä heittimellä varustettuna. Jotta herkkusuutkin pääsisivät toimeen heti lihaa saatuaan, rakennettiin vuonna 2002 kotakeskukseen sauna lihojen ja vaikkapa kalojen lämminsavustusta varten. Savustamoa ovat käyttäneet kyläläisetkin joulukinkkunsa valmistukseen, joten tervetuloa toimintaan mukaan ja kinkut kainalossa kodalle joulun alla. Puheenjohtajina ovat kuluneen viimeisen kymmenen vuoden aikana toimineet Erkki Kuusela (1993), Sulo Mölläri (1994-2001) ja Timo Ahola (2002-). Sihteerinä on toiminut vuosina 1993-1994 Timo Uutela ja vuodesta 1995 lähtien Matti Matinmikko, joka jatkaa toimien samalla rahastonhoitajana. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Karhukivalon Erä ry. on elävä, aktiivinen ja hyvähenkinen metsästysseura ja on ansainnut perusteet juhlia 30-vuotisuuttaan tyytyväisenä saavutuksiinsa.